“Kun katsoo allaolevia kuvia, jossa kasvot hohtavat “kultaista” valoa, on vaikea kuvitella pääsevänsä samaan lopputulokseen keinovalolla.”
Olen taas koukussa ikkunoista tulevaan valoon. Jotenkin on päätynyt valitsemaan kuvauspaikatkin sen mukaan, ettei tarvitsisi raahata isoa valogearia mukana. Keveämpi kalusto tuottaa aina vähemmän stressiä, kun ei tarvitse valmistella, rakentaa, pelätä välinerikkoja tai käskyttää jatkuvasti valoassistenttia.
Merin testien tapauksessa ainoa apu luonnonvalon lisäksi oli kultainen reflectori. Valoa oli tällä kertaa vaihtelevasti, eikä aurinko näyttäytynyt lainkaan. Silti kultainen heijastin toi kuviin sopivasti lisämakua.
Lähiaikoina olen turvautunut usein pelkkiin heijastimiin studiovalojen sijasta. Kun katsoo allaolevia kuvia, jossa kasvot hohtavat "kultaista" valoa, on vaikea kuvitella pääsevänsä samaan lopputulokseen keinovalolla. Siinä missä kultainen heijastin on helposti klisee, on se kuitenkin monen pilvisen päivän pelastaja.
