Ylläoleva kuva on ajalta, jolloin olin juuri vuokrannut ensimmäisen studioni ja ostanut studiovalot. Valaisukokemukseni oli tuolloin lähellä nollaa, mutta intoa valosetuppien kokeiluun oli suunnattomasti. Taisinkin tuosta päivästä lähtien kuvata lähes viikoittain eri malleja yrittäen oppia kaiken mahdollisen.
Tärkeintä koko oppimisprosessissa on kehittää omaa silmää, mikään internetistä löytyvä tutorial kun ei valmista sinua yhtä hyvin kuin itse kokeileminen. Silmä oppii huomaamaan valon ja varjon yksityiskohdat sinnikkäällä testaamisella ja Photoshopissa suurennuslasin kanssa tutkimalla. Uuden hyvän valosetupin luominen saattaa alussa kestää tunteja, tärkeintä on kuitenkin muistaa olla tyytymättä mihinkään mikä ei miellytä. Mitä enemmän testaa ja matkii muita, sitä nopeammin pääsee sisälle valaisun saloihin.
Tavallaan surullista, mutta samaan aikaan innostavaa huomata, että kaiken tämän kuvaamisen jälkeen on raapaissut vasta pintaa. Vaikka Nadav Kanderin kaltaiset pioneerit ovat valovuosien päässä kokemuksensa kanssa, on mukava tietää että aina on loputtomasti uutta opittavaa.
Poimin ylläolevan kuvan siitä syystä, että olen siihen tänäkin päivänä varsin tyytyväinen. Valosetup oli jotakuinkin seuraava: päävalo on heijastettu ison valkoisen styroksin kautta ja takana kaksi himmeälle säädettyä kovaa valoa luomassa poskikiillot. GIF-animaatiosta voi taas nähdä sävykäsittelyn vaiheet.